Jakomäen ostoskeskus

En ole juurikaan käynyt Jakomäessä - ilmeisesti vain kerran aikaisemmin - ja niinpä mielikuvani kaupunginosasta onkin voimakkaasti median muokkaama lohduton kuva suomalaislähiöstä. Matka sinne - joka hoitui helposti Rautatientorilta bussilla 77 suoraan ostarin eteen - olikin varsin aiheellinen, sillä mielikuvani olivat selvästi aivan liian kielteisiä.

Jakomäen ostoskeskus (Huokotie 1) - jonka seinässä lukee nykyään ja nykyajan henkeä kuvaten "Kauppakeskus" - on rakennettu vuonna 1968, ja se ei tyylillisesti ole kovinkaan samankaltainen muiden helsinkiläisten vanhojen ostoskeskusten kanssa; konsepti ennakoi jo tulevaa automarkettia, jossa on yksi iso rakennusmassa ja runsaasti parkkitilaa edessä. Parkkialueen reunaan onkin tullut vuonna 1994 ABC:n kylmäjakeluasema. Vieressä on myös Teboilin huoltamo kahvioineen.

Rakennuksen on suunnitellut SOK:n rakennusosaston Pauli Lehtinen, joka on piirtänyt Helsinkiin muun muassa Hotelli Hesperian ja yhdessä Armas Lehtisen kanssa Uudenmaankadulla sijaitsevan moskeijan. Jakomäen ostari on melko massiivinen ja tyly. Toisaalta pitkälle ulostulevia räystäitä kannattelevat betonipalkit ovat metkalla tavalla jylhiä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että julkisivussa on käytetty sekä betonia että punatiiltä. Otsalistassa on aiemmin ollut marmorimosaiikkia, mutta se on muutettu myöhemmin pelkästään betoniseksi. Alaosan koristeiltaan korni mainostorni ja sen vieressä oleva katosrakennelma ovat vuodelta 1998, ja suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Juha Kokko. Sisäänkäynnin vieressä on myös pieni rajattu alue, johon on istutettu puita. Kaupunginmuseon inventaariossa ostoskeskus on luokiteltu alimpaan 3-luokkaan, eli sen "arkkitehtoniset, ympäristö- ja säilyneisyysarvot eivät ole merkittäviä".

Ostaria dominoi nykyään S-market, joka täyttää sisätiloista suurimman osan, ja jonka brändäykseen julkisivukin on alistettu.
S-marketin lisäksi ostarilla toimii pieni ja siistin tuntuinen Pizzeria Kebab Flamingo, kukkakauppa, parturi-kampaamo Salon Hair Street, suutari, elintarvikekioski Nami Video, Jakomäen apteekki, R-kioski ja Ravintola Pohjanpoika. Varsin vilkkaassa keskuksessa on myös kaksi pankkiautomaattia sekä kaksi maksuautomaattia. Aiemmin ostarilla toimi peräti kaksi pankkia; nykyään ei koko Jakomäessä ole enää pankkitoimintaa lainkaan. Ravintola Pohjanpoika perustettiin entisen STS-pankin tiloihin jo vuonna 1993. Samana vuonna lopetti ostarin Elanto. Nykyinen HOK-Elanto omistaa Jakomäen Kauppakeskus Oy:stä 80 %.


Ravintola Pohjanpojassa, jota kutsutaan "Pohjikseksi", on erilaisia aktiviteetteja päivittäin: maanantaisin bingo, tiistaisin tietovisa, keskiviikkoisin jälleen bingo, torstaisin karaoke, perjantaisin ja lauantaisin elävä tiskijukka ja sunnuntaisin jälleen karaoke. Ravintola on auki arkisin ja sunnuntaisin 9-02, perjantaisin ja lauantaisin 9-03. Päivisin voi lounastaa savuttomalla lounaspuolella. Voitettuani Jokeri Pokerista - jota en normaalisti edes suostu pelaamaan! - 14 euroa, päätinkin sijoittaa voittoni lounaspuolen 10 euron metsästäjänpihviin, joka oli täysin kelpo mättöannos; lohkoperunoistakin jäi miltei puolet syömättä. Liian kunnolla kypsennetyn pihvin viereen laitettu terävä pihviveitsi tuntui ehkä hieman suurelliselta, mutta niin se kai pitää tehdä. Mainittakoon nyt kuitenkin, että seisova salaattipöytä mauttomine oliiveineen ja etikkaisine punajuurineen oli kuin huonolta suomalaiselta huoltoasemalounaalta. Yllätyshän tuo ei tietenkään ollut.



Lounaan jälkeen seuraani liittyi yllättäen krapulainen ystäväni, kirjailija Paksuniemi, ja yhdessä sitten ihmettelimme 3 euron happy hour -oluiden kanssa pubin puolen sisustusta ja tunnelmaa. Tummansävyisessä paikassa oli hauskoja looseja, ja sisustuksena oli käytetty muun muassa vanhoja tynnyreitä, joita korostivat mukavasti punaisten öljytynnyreiden päälle rakennetut pöydät. Katonrajassa oli muun muassa kokonainen aito punainen Triumph Spitfire ja epäaito krokotiili, jonka suussa olli mallinuken jalka. Kokonaistyyliä oli siis jotensakin vaikea analysoida.

Olueiden rohkaisemina päädyimme lopulta S-marketin kautta ostarin taakse, jossa oli irtokiviä täynnä oleva metsäinen kukkula ja jopa nuotiopaikka. Siinä me kaksi yli nelikymppistä miestä muistelimme oman nuoruutemme metsiä ja analysoimme nykytaidetta. Rap-artisti-poikani kertoi minulle myöhemmin, että Jakomäen ostarin galleria onkin tutustumisen arvoinen, sillä Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanja on putsannut nämä paikat melko tehokkaasti, ja Jakomäen gallerian kaltaisia kohteita ei juurikaan enää ole. Retki Jakomäkeen oli vallan hauska ja siis myös taiteellisesti avartava.

***