Erätori (Herttoniemi)

Retkestä Herttoniemen Erätorille (Hiihtomäentie 39) ei ole kovinkaan paljoa kerrottavaa, niin vähän ostaria paikka - lähinnä S-marketin ja pizzerian yhdistelmä - enää muistuttaa. Kaupunginmuseon ostarikartoituskaan ei tulkitse Erätoria aivan kiistattomasti ns. vanhaksi ostoskeskukseksi vaan kertoo sen edustavan "ostoskeskusarkkitehtuurin esivaihetta". Eräässä tuoreessa esitteessä sitä nimitettiin "entiseksi ostoskeskukseksi". Eliel Muoniovaaran - jonka tunnetuimpia rakennuksia Helsingissä ovat Metallitalo ja Aikatalo - piirtämä kompleksi suunniteltiin vuonna 1955, ja se valmistui seuraavana vuonna. Näin se on kuitenkin Helsingin lähiöiden vanhin ostoskeskus, ja siinä toimi nykyisen S-marketin kohdalla vielä 1960-luvun lopulla kuusi erillistä liikettä, joten en oikein ymmärrä, miksei se olisi ostoskeskus, vaikka se suunniteltiinkin ennen kuin Kauppakamari antoi ohjeistuksensa ostoskeskusten suunnitellulle. Helsingin ostoskeskuksia harrastavan retkeilijän on siis varsin aiheellista suorittaa pyhiinvaellusmatka Erätorille. Myös kaupunginmuseon ostari-inventaario on arvottanut Erätorin arkkitehtuuriltaan ja ympäristöarvoiltaan korkeimpaan 1-luokkaan.

Parhaiten Erätorille pääsee keskustasta metrolla. Herttoniemen aseman Vanhan Herttoniemen puolelta lähtee bussi 80 kohti Erätoria. Pysäkki on aivan ostarin vieressä, niin kuin palatessakin.
Erätori koostuu kolmikerroksisesta toimistorakennuksesta ja yksikerroksisesta liikerakennuksesta. Liikerakennuksessa Kettutien ja Erätorin puolella ei ole jäljellä kuin iso S-market, R-kioski, pankkiautomaatti ja marketin aulan maksuautomaatti, Pizzeria Foxy Bear ja yhtä liikehuoneistoa pimennettyine ikkunoineen hallitseva Rakennustarkastusyhdistys RTY. Marketin takana olevan ajoliuskan kellarissa toimii Herttoniemen LVI-Huolto. Hiihtomäentien puoleisessa toimistorakennuksessa, jossa toimi aikoinaan elokuvateatterikikin, toimivat Thai-hierontapaikka Oriente, Suomen kylmäyhdistys, portaita maahan tuova ja remontteja tekevä Seppino, Arkkitehtitoimisto Matti Rotko ja Pekka Hyvönen, Tilitoimisto Rahajono, Oy Vesirakennus, ja omituinen taidegalleria, Galleria Eva, jossa saa pitää omatoimisen näyttelyn 100 euroa/viikko. Kun yritin löytää asiasta lisätietoja, ei ikkunassa annettu www-osoite kuitenkaan toiminut. Kiehtovin kyltti oli kuitenkin pieni lappunen, joka kertoi prätkäklubin sijainnista toimistorakennuksessa. Jinx Crow MC pitää majaansa rakennuksessa, mutta ainoa löytämäni tieto klubin olemassaolosta löytyi norjalaisesta www-osoitteesta. Harrikoilla miehet ajavat, mutta muu toiminta jääkin sitten mysteeriksi.

Erätori herätti minussakin asuvan pienen arkkitehdin. Jos aluetta halutaan kehittää ja pitää yllä sen ympäristöön sopeutuvaa 1950-luvun luonnetta, olisiko vaihtoehto purkaa ruma kolmikerroksinen toimistorakennus, rakentaa sen tilalle matala, selkeäsi uusi mutta muuta ostaria myötäilevä liiketila ja häätää liiketiloista toimistot? Erätorin seutu on hyvin säilynyttä 1950-luvun Helsinkiä, ja sen pikkukaupungin torikeskusta muistuttava asu ja toiminnallinen luonne olisi toki syytä säilyttää.

Torin puolta hallitseva pizzeria Foxy Bear on omituisesta nimestään huolimatta ihan oikea pizzeria. Oven takaa paljastui rasvan lemun sijaan kunnollinen pizzan tuoksu. Pizzalista oli iso, ja tarjolla oli myös kebabia ja pastaruokia. Isossa pizzeriassa on erikseen savuton puoli. Jokunen seurue oli myös pelkällä oluella, mutta pelkäksi kaljapaikaksi siististä Foxy Bearista ei ole. Koska olin kolmena päivänä peräkkäin syönyt ostarilounaan, ajatus pizzasta ei kuitenkaan ollut enää kovin houkutteleva, ja niinpä joinkin pelkän 3,40 maksaneen oluen ja katselin vaalealla puulla somistettua ravintolaa. Mitään tunteita herättäviä juttuja ei korviini osunut.


Jokaisen ostariretkeilijän on syytä tarkastella myös lastauslaitureita ja takapihoja - niissä on ihan oma tunnelmansa ja estetiikkansa, ja niiden suojissa tapahtuu tietysti yhtä ja toista, mikä ei viralliseen historiaan päädy. On ehkä kuitenkin terveellisempää kartoittaa niitä vain päiväsaikaan.

***