Vuosaaren eteläinen ostoskeskus ja ns. Pikkuostari

On jotensakin kohtalon ivaa, että Helsingin ostareista se ainoa purettu on myös yksi niistä maineikkaimmista. Vuosaaren eteläisen ostoskeskuksen (Vuosaarentie 8) ja siihen yhdistyvät asuinrakennukset suunnitteli alunperin Viljo Revell. Revellin kuoltua vuonna 1964 hänen arkkitehtikumppaninsa Heikki Castrén vei suunnitelmat loppuun, ja ostari valmistui vuonna 1967. Asuin- ja liikerakennusten muodostamaa kokonaisuutta esiteltiin myös näyttelyssä Suomi rakentaa 1965-70. Kaupunginmuseon ostari-inventaariossa todetaan: "Ostoskeskuksella oli erityistä arkkitehtonista ja kaupunkikuvallista sekä lähiöhistoriallista arvoa". Ostari purettiin alkuvuodesta 2003. Kuva ostarista löytyy vaikkapa vallan mainiolta Albumit auki -sivustolta Kimmo Nylanderin ottamana.

Toinen, tavallaan ostariksi luokiteltava purettu kompleksi on Vuosaaren ns. Pikkuostari (Ulappasaarentie 2), entinen Raken liikekeskus, joka purettiin vuonna 2004. Sitä ei ole jostain syystä lainkaan noteerattu kaupunginmuseon vanhojen ostareiden inventaariossa Ostari - Lähiön sydän (2004), enkä ole saanut tarkempaa tietoa sen suunnittelijoista tai vaiheista. Tiivistä tietoa Vuosaaren kaikkien kolmen ostarin vaiheista löytyy Jukka Hoffrénin kotisivuilta.


Onneksi on olemassa ihmisiä, joilla on erikoisia harrastuksia, ja niinpä sain mahdollisuuden - ja luvan - käyttää Pikkuostarista kuvia, joita en itse ehtinyt ottamaan. Niissä kerrotaan surullista tarinaa siitä, kuinka ostari kuolee. Maailmalla ja nykyään myös Suomessa hylättyjen rakennusten uumenissa saattaa hiippailla ihmisiä, joiden ei ole tarkoitus tehdä mitään pahaa tai laitonta. He vievät mukanaan vain kuvia ja jättävät korkeintaan jalanjälkiä. Yksi hienoimmista hylkäämisen kulttuurihistoriaa kartoittavista suomalaisista sivustoista kantaa nimeä Silent Wall. Siellä voi tutustua Vuosaaren pikkuostarin loppuvaiheisiin ja moniin muihinkin mielenkiintoisiin kohteisiin. Kiitän sivuston ylläpitäjää avusta, jonka kautta tästäkin sivustosta tulee kokonaisuus.


***

Pukinmäen ostoskeskus

Helsingin purkutuomion saaneista ostareista Pukinmäen ostoskeskus (Eskolantie 2) korahtelee jo pahasti henkitoreissaan. Toivo Korhosen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1968. Suorakaidemallinen ostari on kaikessa tylsyydessäänkin jotenkin sympaattinen. Sisäänvedettyä lasista julkisivua varjostaa komeilla liimapuupalkeilla tuettu tasakatto. Kaupunginmuseon ostari-inventaariossa se on rankattu keskimmäiseen 2-luokkaan arkkitehtonisilta arvoiltaan "merkittävänä". Väistämätöntä tuhoahan tämä ei estä, ja kuulin yhdeltä kirpputorikauppiaalta, että vuokrasopimukset ovat voimassa kesäkuulle 2007, ja sitten "eletään kuukausi kerrallaan". Rakennuksen on selvästi annettu rapistua kaikessa rauhassa:

Mikään ostoparatiisi se ei ole muutenkaan ollut enää pitkään aikaan.

Retki ostarille onnistuu parhaiten Rautatientorilta bussilla 72, joka pysähtyy ihan ostarin edessä. Jos haluaa kokea harvinaisen junamatkan ostarille, onnistuu sekin - rautatieromantiikkaa ei paikallisjunissa ja Pukinmäen pysäkin kolhoissa tunnelmissa kuitenkaan ole.

Muhkeiden liimapuupalkkien alla kierteli koko ajan kaksi romaninaista Romano Bodos -lehteä kaupitellen. Sain tuntea taas ikääntyneeni: "Kiinnostaisiko setää Romano Bodos?"

Ostarilla toimii yksi päivittäistavarakauppa: K-market Säteri. Lisäksi varsin vireiltä näyttävät rautakauppa Rauta-Jaakko ja iso lemmikkieläinkauppa Musti & Mirri. Pankkiautomaattikin on vielä toiminnassa. Siihen se sitten melkein jääkin. Neljä muuta toimijaa ovat kirpputoreja. Yhden nimeksi tulkitsin Sitä sun tätä; muissa kolmessa ei mitään nimiä näkynyt. Kaiken kukkuraksi kolme liikkeistä oli kiinni Pukinmäessä vieraillessani. Siinä ainoassa avoinna olleessa oli kuitenkin hauskoja esineitä. Tarjolla oli jopa Kekkosen muotokuva vuodelta 1960 - pyyntö oli 120 euroa, mutta tinkimisenkin varaa olisi kuulemma ollut:

Ruokailuksi ei retki muuttunut, sillä kebabit ja pizzat loistivat poissaolollaan. Ostarin ainoa ravitsemusliike ravitsi vain lievää alkoholiaddiktiotani. Ravintola Paradisen keskioluttuoppi maksoi 3 euroa. Puusisustuksisen pubin asiakaskunnan ikärakenne ja elämänkokemukset olivat sellaisia, että ainakin paratiisin odotukset olivat jo kohtuullisen lähellä. Yhdessä pöydässä oli vähän nuorempaa väkeä, joka keskusteli digiboxeista ja kännykkäoperaattoreiden hinnoista. Viereisen loosin vanhempi seurue puhui ruoasta; naishenkilö piti yllättäen perunasta ja kananmunasta - miehen mielestä "kaikki ruoka on hyvää". Toinen mies oli hiljaa. Sitten nuorempi väki vaihtoi keskustelun viinaan. Yksi kertoi menneensä huonossa kunnossa lääkäriin. Lääkäri oli kirjoittanut diagnoosiksi krapulan ja mitannut 0,55 promillea. "Senkö lapun olisin sitten näyttänyt pomolle, häh?"

***

Lauttasaaren ostoskeskus

Lauttasaaren ostoskeskuksessa (Lauttasaarentie 24) on Raymond Chandleria lainatakseni "persoonallisuutta kuin pahvimukilla". Olli Kivisen piirtämä rakennus valmistui vuonna 1970. Olen haikeana lukenut, että aiemmin paikalla oli puutaloja, kasvihuone ja myös elokuvateatteri. Ostari on orgaaninen osa myös Kivisen piirtämää Lauttasaaren keskuskorttelia. Ostarilta lähtevä kävelyraitti yrittää ikään kuin yhdistää sen kerrostaloasuntoihin jollakin ihmisläheisellä tavalla. Todellisuudessa tämä ajatus ei toimi lainkaan; raitilla ei ole mitään elämää, ei mitään paikan tuntua, ja massiiviset kerrostalotkin ovat epäinhimillisen rumia. Kaupunginmuseon ostari-inventaariossa ostari on sijoitettu keskimmäiseen 2-luokkaan "merkittävänä"; syy lienee se aikansa suunnitelusta kertova ja kohtuullisen hyvin säilynyt kokonaisuus, jonka tämä epäonnistunut keskuskortteli muodostaa. Syy kai sekin.

Pidänkin Lauttasaaren ostaria yhtenä epäonnistunneimista lajissaan. Laatikko se ei sentään ole, vaikka betonia onkin. Useammasta kerroksesta syntyy jonkinlainen rytmi, ja Otavantien puolella alimmassa kerroksessa oleva bensa-asema - nykyään St1 -tuo siihen jotain aikansa fiilistä.

Retkeilijälle Lauttasaaren ostari on aika tylsä, ja luulenpa, että se on ainoa Helsingin vanhoista ostareista, jossa ei voi nauttia edes pizzaa, kebabia tai keskiolutuoppia; yhtään ravintolaa ei nimittäin ole. Toiseen kerrokseen ryhdyin kuitenkin heti suunnittelemaankin sellaista - kiinteistönvälittäjä huuthelvettiin ja turhaan käyttämättä olevalle terassille aito terassi sanan nykymerkityksessä:

Ostarina ostari toimii toki hyvin. Siellä on alkuperäisen ajatuksen mukaisesti kaksi kilpailevaa päivittäistavarakauppaa: S-market ja K-market Westbest. Lisäksi löytyy Alko, Tiimari, jopa Helsingin Osuuspankki, totopisteellinen R-kioski, Instrumentarium, kello-ja kultasepänliike Figaro ja takakujalla kampaamo Kerttu Aaltonen. Ylemmissä kerroksissa toimii useita lakiasiaintoimistoja, kiinteistövälittäjä Erkkeri ja Helsingin seudun mielenterveysyhdistys. Alakerran toista päätä dominoi Kela. Pankkiautomaateistakin on toinen jäljellä.

Lauttasaareen pääsee parhaiten bussilla 20 Ruotsalaisen teatterin luota tai bussilla 65A, joka tulee Oulunkylästä, pysäkki löytyy vaikkapa Sokoksen tavaratalon kupeesta. Jos retkellä tulee nälkä, voit ensin surra sitä, että aivan ostarin lähiympäristössä ei ole ainuttakaan ruokapaikkaa, sitten voit iloita siitä, että pysäkki on lähellä ja ostari keskustan lähin vanha ostari, joten pääset nopeasti syömään ihan mihin haluat keskustassa. Jos taas tekee mieli olutta, on Otavantien toisella puolella, viereisessä talossa Lautta Pub, jossa voi ihmetellä sitä siistiä ja pikkuporvarillista kuvaa, joka vierailla Lauttasaaresta on. Siellä se nimittäin murskaantuu, kun juo 2,80 maksavaa keskioluttuoppia ja kuuntelee massiivisen volyymin jukeboxista Irwiniä ja uskaltautuu katselemaan ympärilleen.

PS. Uskallan olla poikkeuksellisen suorapuheinen, koska tällä kertaa en loukkaa vieraana kenenkään kotiseutuja. Asun nimittäin itse Lauttasaaressa, ja käyn ostamassa ostarilta toisinaan sen, mikä kaupungilta unohtui ostaa. Tiedän varsin hyvin, että juuri tällaisen asenteen myötä lähiöt kuolevat, mutta kukapa meistä olisi täydellinen.

***

Siltamäen ostoskeskus

Muistan vielä, kun kansakoulun Henkisissä kilpailuissa lausuin Uuno Kailaan runon Sanat. Se alkoi: "Sanoja on monenlaisia." Ja näinhän se on. Kun kuulen sanan "Jakomäki", mieleeni tulee monenlaisia mielleyhtymiä, mutta kun kuulen sanan "Siltamäki", mieleeni ei tule yhtään mitään. Mutta tästä lähtien tulee edes jotain.

Siltamäen ostoskeskuksen (Jousimiehentie 3) suunnitteli Arkkitehtitoimisto Pentti Ahola, jonka käsialaa on myös Mellunmäen ostari, ja se edustaakin Mellunmäen tavoin hyvin 1970-luvun ostariarkkitehtuuria kaikessa tylsässä kuutioimaisuudessaan. Kutsuvat sitä rationalismiksi. Alunperin neljästä erillisestä osasta koostunut ostari koki miltei heti valmistuttuaan muutoksia: nykyinen uimahalli on yhdistetty kahdesta rakennuksesta vuonna 1973, jolloin kompleksiin liitettiin myös päiväkoti ja seutakuntakeskus, ja kokonaisuus sai näin myös sisäpihan. Pientä maustetta kokonaisuudelle antaa sininen koristeväri. Kaikkineen ei ympäröivä Siltamäkikään ole arkkitehtonisesti mitenkään hätkähdyttävä, joten ostari istuu kaikessa asiallisuudessaan kokonaisuuteen kaiketikin aivan asiallisesti. Kaupunginmuseon ostari-inventaariossa se on rankattu "merkittävänä" keskimmäiseen 2-luokkaan.

Siltamäen ostarille pääsee parhaiten Rautatieasemalta bussilla 70V. Pysäkki on ihan ostarin vieressä.
Ostari on kaksine päivittäistavarakauppoineen ihan toimiva. Siellä on K-Market Kavaljeeri, Siwa, totopisteellä varustettu R-kioski, pankki- ja maksuautomaatit, Siltamäen apteekki, parturi-kampaamo Salon Janine. Toimintaa elävöittävät myös Siltamäen uimahalli, Siltamäen päiväkoti ja Siltamäen seurakuntakeskus, jossa toimivat myös Martat. Ruokailla voi Pizzeria Abonessa - päivän pizza kahdella täytteellä 5,00 - ja Ravintola Rubiinissa, jossa voi myös siististi kaljoitella. Postista ei enää ole jäljellä kuin arkeologista aineistoa, mutta sehän ei ole ostarin vika vaan kuolemaa elävän postin vika:

Ravintola Rubiini on ostarikapakaksi varsin siisti, ja se on myös ilmeisen suosittu lounaspaikka. Olut maksoi 3,50 ja seisova lounaspöytä 8,50. Kumpaakaan en voittanut Jokeri Pokerista tapani mukaan vaan hävisin 6,00. Lihapullat italialaisittain korvasi kuitenkin pahan mielen. Muusi oli hyvää ja lihapullat ennen kaikkea itsetehtyjä eikä mitään tukusta noudettuja kuivia kokkareita:

Lisäksi paikan muheva kokki, joka täydensi vähän väliä lounaspöytää, oli selvästi ihminen, joka nauttii työstään ja on ylpeä siitä. Sellaisessa paikassa on hauska syödä - varsinkin kun ikuista lauluaan laulava Elvis vahti torstain hernesoppakattilaa. Samassa kohdassa iltaisin lienee karaoken ja pienen pyörähtelemisenkin aika ja paikka:

Ravintolassa on myös vireää harrastetoimintaa: siellä toimii Rubiinin olutklubi.

Ostarin kupeella voi myös kokea yllättävän taidekokemuksen. Ihan nurkan takana jököttää puistikon kupeessa Arvo Siikamäen veistos Lepotauko (1970-75). Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi se on siinä ja miksi se on juuri siinä, mutta avaruushahmoa muistuttavan kasvottoman hahmon luoma tunnelma on hauskan arvoituksellinen. Ja jos kerrankin Siltamäkeen joku tulee eksyneeksi, kannattaa jatkaa veistokselta vielä eteenpäin kohti puistoa, sillä siellä sijaitsee yksi Helsingin hienoimmista julkisista veistoksista, puolalaissyntyisen mutta Suomessa jo pitkään asuneen Radoslaw Grytan Monumentti tavallisille vuodelta 1997.

***

Myllypuron ostoskeskus

Myllypuron ostoskeskus (Kiviparintie 2) kuuluu purettavien ostarien joukkoon. Vuonna 1965 valmistuneen betonilaatikon on suunnitellut Erkki Karvinen. Alunperin rakennus oli raaka betonibunkkeri, mutta vuonna 1995 se maalattiin valkoiseksi. Sisäpihan kaksi aukkoa saivat pyramidimaiset katteet jo vuonna 1977, myös Karvisen suunnitelmien mukaan:

Ostaria myös laajennettiin vuonna 1999, joten kovin alkuperäisenä se ei ole säilynyt. Sen ympäristön kaavaa ollaan parhaillaan muuttamassa, ja purettavan ostarin tilalle on suunnitelmissa palvelukeskus, jonka alakerrokset olisi varattu liikehuoneistoille. Asukkaille tämä taitaa sopia - ainakin eräs Myllypuron ateljeetaloissa asuva tuttavani totesi, ettei jää ostaria lainkaan kaipaamaan. Kaupunginmuseon inventaariossakin se on rankattu alimpaan 3-luokaan. Mutta kai joku betonibunkkerikin pitää joskus suojella muistomerkkinä siitä ajasta, jota me emme kuitenkaan ehkä niin kaipaa?

Ostarille pääsee parhaiten metrolla: se sijaitsee ihan Myllypuron aseman vieressä, tien toisella puolella.

Vielä 1990-luvulla ostarilla toimi kolme päivittäistavarakauppaa ja kolme pankkia, mutta nyt elämä on alkanut hiipua. K-market hoitaa ruokapuolta, ja tupakat voi ostaa R-kioskilta. Pankki- ja maksuautomaatit ovat vielä käytössä. Suutari on juuri lopettanut, samoin kuin videovuokraamo Makuuni sekä jopa kirpputori. Myllypuron parturiliikeessä saa vielä tukkaansa hoidettua. Lisäksi ostarilla toimii hammaslääkäri, Myllypuron kiinteistöhuolto ja ostarin kellarissa Suomen Kaupunkivarasto Oy. Mielenkiintoisin tarjonta löytyy Ararat Rice & Foodin liikkeestä. Itämaisia ruokatavaroita ja mausteita myyvä kauppa on varsin laadukas ja sen tarjonta monipuolista:

Janoisena tai nälkäisenä ostarilla ei luonnollisestikaan tarvitse olla. Syödä voi Ravintola Myllyrengissä, PizzaPrimassa ja Mega Pizzassa. Olin jo aterioinut aiemmin Mellunmäessä, joten ruokakokemukset saivat kuitenkin jäädä. PizzaPrimaa minulle kehuttiin viereisessä pubissa mainiona pihvipaikkana, mutta tiedä häntä. Testin aloitin Sky Star Pubista, jossa aamubissen saa 1,50 euron hintaan. Minä jouduin sentään maksamaan 2 euroa. Saatuani oluen eteeni, seuraani iskeytyi heti kumppani. Hän oli huomannut tummien teippausten takaa, että otan valokuvia ja teen muistiinpanoja. Ehdin jo vähän pelästyäkin, mutta hän olikin vain kiinnostunut harrastuksestani ja lopulta paljastui, että hänellä itselläänkin on koko ajan kamera taskussaan mielenkiintoisia yllätyksiä varten - äidin seinää koristaa nykyään kuulemma kuva hyökkäävästä metsosta. Kolme romaninuorukaista pelasi raha-automaatteja ja kuunteli jukeboxista Kari Tapiota mukana laulaen. Paloin halusta pyytää yhtä kuvaan, koska hänen vinossa ollut kapealierinen hattunsa ja pitkät, kiiltävät lakeerisaappaansa olivat häkellyttävän hienot. En kuitenkaan uskaltanut - ja nyt kaduttaa.

Ravintola Kummisetä oli iso ja aika pahoin kulahtanut karaokekapakka, ja kun varsinaiset fiilistelyt oli jo suoritettu Sky Starissa, siirryin nopeasti Myllyrenkiin. Aioin alunperin sivuuttaa koko kapakan, koska en oikein jaksa innostua HOK-Elannon ravintolatoiminnasta, mutta onneksi menin kuitenkin sisään. Paikka on siisti ja iso, ja siellä on tarjolla lounaiden lisäksi iltaohjelmaa: karaoke ja toisinaan elävääkin musiikkia. Onni oli se, että tapasin oluen ääressä vanhan tuttavani, taidemaalari Paavo Kauramäen:

Oli hauska nähdä 77-vuotias tinkimätön abstrakti maalari vireänä ja hyväkuntoisena ja vaihtaa hänen kanssaan jokunen sana taide-elämästä sekä lähiöiden maailmasta ja kantaravintoloista.

***

Mellunmäen ostoskeskus

Mellunmäen ostoskeskus (Korvatunturintie 2) tunnetaan kaupunginmuseon inventaariossa palvelukeskuksen nimellä; kiinteistöosakeyhtiön virallinen nimi on Mellunmäen liike- ja toimintakeskus. Oli miten oli, Mellunmäen ostari kuuluu kuolevien valaiden joukkoon: kaupungilla tutkitaan paraikaa mahdollisuutta kaavamuutokseen - purettavan ostarin tilalle on suunniteltu asuntoja.

Vuonna 1974 valmistunut ostari on betonipylväiden ja punatiilen muodostama laatikko, jonka on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Pentti Ahola, ja kaupunginmuseon inventaariossa se on rankattu huonoimpaan 3-luokkaan. Enkä oikein uskokaan, että kukaan tulee itkemään menetettyjen arkkitehtonisten arvojen perää, jos ja kun se puretaan.

Ostarille pääsee parhaiten metrolla. Mellunmäen päätepysäkin asemalta käännytään oikealle ja kävellään viitisensataa metriä.
Mellunmäen ostarin suorakaidemallista ostaria dominoi valoisa sisähalli, jossa on hieman absurdi tunnelma. Ravintolan kärrynpyöräaidalla varustettu ja katettu "pihamökki" on vallannut hallista aimo palan, ja takaseinää koristaa Henri Pullan ja Kimmo Hela-Aron jättiläismäinen, lievästi graffitinomainen spreijattu scifi-maalaus Space is the Place! vuodelta 1989. Hallissa työskentelee myös krääsää myyvä perinteinen Helppo-Heikki.

Mellunmäessä Jeesuskin taitaa olla vähän rempallaan, kun rahanvaihtajat ovat miltei kaikonneet:




Mellunmäen ostarilla toimii sentään yksi päivittäistavarakauppa: Alepa. K-kaupan tyhjilleen jääneet isot tilat on vallannut Mellukirppis, jonka pöytien käyttöaste ei kuitenkaan ole kovin mittava. Kellarissa toimii päihdetyötä tekevä Vihreä Keidas, joka kehottaa ottamaan elämän haltuun. Alepan lisäksi sisätiloissa toimii jättimäinen Isännöitsijäkonttori, Mellunmäen kukka ja Ravintola Provinssi. Metroaseman puoleista päätyä hallitsee Mellunmäen seurakuntakeskus.

Ravintola Provinssi - avoinna 10:stä puolille öin - on varsin siisti lähiökapakka - olutkin maksaa peräti 3,70. Jumalat suosivat minua edelleen, ja sain tienattua lounaan Jokeri Pokerista - voittoakin jäi vielä euro. Kolmesta annoksesta valitsin 8,00 maksaneen uunimakkaran, ja se oli juuri sellainen kuin uunimakkaran tulee ollakin. Muusissakaan ei ollut mitään valittamista. Mainittakoon vielä, että lounaaseen kuulunut salaattipöytä oli kerrassaan hyvä. Jo vähän pidempään elämää nähnyt tarjoilija toimi myös kokkina ja oli varsin sympaattinen ja ruokailijasta huolehtiva henkilö. Pelatessani Jokeri Pokeria ja kuunnellesani taustalla soivaa Maija Vilkkumaan Ingalsin Lauraa sekä keittiöstä kuuluvaa roisia pihvin hakkausta minut valtasi outo lämpö: elämä on oikeastaan aika kivaa ja mielenkiintoista.

Provinssin sisustus on tummansävyistä, ja seiniä peittää kuviollinen kangastapetti, joka toi mukaan tiettyä venäläisyyttä - kun loositkin olivat vähän venäläistyyppisiä. Provinssin vessa omituisine koristeineen jatkoi absurdia tunnelmaa. Seinille oli maalattu sapluunalla afrikkalaisaiheisia kuvioita ja peilin yläpuolta koristi omituinen rituaalinaamio:

Oletin, että paikassa on täytynyt ennen olla toisenlainen ravintola, mutta eräs myöhemmin tapaamani tuttava väitti, että Provinssi on toiminut ostarilla alusta lähtien.

***

Kontulan ostoskeskus

Kontulan ostoskeskukselle (Ostostie 6) on käynyt onni onnettomuudessa. Onnella tarkoitan sitä, että se on likipitäen ainoa Helsingin vanhoista ostareista, joka on jatkanut vireästi elämäänsä, eikä loppua näy. Onnettomuudella tarkoitan syytä tähän onneen: se on nimittäin laajentunut vuosien mittaan niin isoksi, että alkuperäistä vanhaa ostaria ei tahdo oikein edes erottaa nykykokonaisuudesta. Sen vanhalla keskusaukiolla - nykyään pieneksi leikkipuistoksi tehty Lasten maailma - pääse kuitenkin vielä aistimaan sellaista tunnelmaa, josta henkii sen menneisyyskin. Menneisyys nimenomaan aitona ostoskeskuksena, sillä ihmiset liikkuvat ruokakasseineen ihan toisella tavalla kuin jossain Suursuon ostarilla.
Ostari sijaitsee Kontulan metroaseman kupeessa.

Kontulan ostari valmistui vuonna 1967, arkkitehtina toimi varsin tuntemattomaksi jäänyt Aino Tandefelt-Laurila. Vanha puoli koostuu neljästä rakennusmassasta. Eri osien väliin jäävät käytävät kohtaavat keskusaukiolla. Kokonaisuus on varsin toimiva, ja mittakaavaltaan jotensakin ihmisläheinen - mutta jostain syystä kaupunginmuseon ostari-inventaariossa se on sijoitettu alimpaan 3-luokkaan arkkitehtuurisilta arvoiltaan "ei-merkkitävänä".

Keskusaukion luonne syntyy myös pitkälti Heikki Häiväojan valkoiseksi maalatusta 12-metrisestä abstraktista betoniveistoksesta Yhteistyö, joka tällä hetkellä on kylläkin huipustaan kipeästi maalauksen tarpeessa. Veistos valmistui samaan aikaan ostarin kanssa, ja se valettiin samassa tehtaassa kuin ostarin rakennuselementitkin. Veistos nousi alunperin vesialtaasta, jolloin heijastus antoi sille vielä uuden ulottuvuuden. Allas on kuitenkin nykyään täytetty, ja siinä on istutuksia.




Kontulan ostari on niin laaja ja hyvin toimiva, että minun ei kannata tässä ryhtyä erittelemään sen palveluita: sieltä löytyy ruokakauppoja, pankkeja, apteekkeja, erikoisliikkeitä, kampaamoita, R-kioski, Alko yms. Erikoisliikkeistä eniten silmääni kiinnitti huomiota Antikvaarinen kirjakauppa J. Heinlahti. Hyvävalikoimainen ja hyvin järjestetty divari voittaa mennen tullen sarjan "Helsingin ostoskeskusten paras antikvariaatti".



Ravintolaturistillekin Kontulan ostari toi helpotuksen. Olin niin monena päivänä syönyt jo pizzaa tai kebabia, että kiinalainen ravintola Wing Wah oli huojentava näky. Sitä paitsi lounastarjouksena syömäni annos "naudanlihaa yu xing", joka maksoi 6,50, oli vallan mainio - itse asiassa parempi kuin moni keskustassa kokeilemani vastaava. Siistissä ja isossa ravintolassa on erikseen myös savuton puoli. Uskallan suositella sinne ihan varta vasten matkaa. Toki kebabia ja pizzaa oli tarjolla peräti kahdessa paikassa: El Hallal sekä Kontulan pizza & kebab, ja heikkohermoinen voi aina tyytyä erääseen yhdysvaltalaiseen "perheravintolaan" tai sitten sen kotimaiseen versioon nimeltä Kontulan katukeittiö. Uudella puolella ruokaravintoloita oli toki lisääkin.


Jälkiruoaksi testasin toki kaljapaikat, ja niitäkin on vanhalla puolella peräti kolme. Seurusteluravintola Wanha Rouva on siistein, mutta eivät sielläkään oikein rouvat päiväkahvejaan nauti. Suurin volyymi oli miesseurueella, joka muisteli armeija-aikojaan. Mainittakoon, että jumalat tuntuvat suojelevan projektiani: voitin Jokeri Pokerista jälleen rahaa, ja sain 9 euron voitollani syötyä taas lounaan.

Slummailijalle on tarjolla myös taivas. Pub 94 menee niin lähelle maailmanloppua kuin helsinkiläiskapakka vain voi mennä. Piskuista kapakkaa, jonka aamun happy hour tarjoaa bissseä hintaan 1,50, hallitsee biljardipöytä. Asiakaskunta on kaiken nähnyttä, ja ainoa korviini soimaan jäänyt kommentti oli erään riitelevän pariskunnan naisosapuolelta: "Vittu, sä et saa kuin hirven persettä!"

Merikarhu Pubin olutkin maksoi 2,20, ja tunnelma oli vähän rokahtavampi vaikkakin vähän kulahtanut. Levyautomaatti soi lujaa, mutta tatuoitu baarimikko vaikutti varsin sympaattiselta.

Oli hauska istuskella ikkunatiskin äärellä ja tarkastella keskuksen vilinää. Päivä ostoskeskuksessa oli onnistunut.


***