
Kontulan ostoskeskukselle (Ostostie 6) on käynyt onni onnettomuudessa. Onnella tarkoitan sitä, että se on likipitäen ainoa Helsingin vanhoista ostareista, joka on jatkanut vireästi elämäänsä, eikä loppua näy. Onnettomuudella tarkoitan syytä tähän onneen: se on nimittäin laajentunut vuosien mittaan niin isoksi, että alkuperäistä vanhaa ostaria ei tahdo oikein edes erottaa nykykokonaisuudesta. Sen vanhalla keskusaukiolla - nykyään pieneksi leikkipuistoksi tehty Lasten maailma - pääse kuitenkin vielä aistimaan sellaista tunnelmaa, josta henkii sen menneisyyskin. Menneisyys nimenomaan aitona ostoskeskuksena, sillä ihmiset liikkuvat ruokakasseineen ihan toisella tavalla kuin jossain Suursuon ostarilla.
Ostari sijaitsee Kontulan metroaseman kupeessa.

Kontulan ostari valmistui vuonna 1967, arkkitehtina toimi varsin tuntemattomaksi jäänyt Aino Tandefelt-Laurila. Vanha puoli koostuu neljästä rakennusmassasta. Eri osien väliin jäävät käytävät kohtaavat keskusaukiolla. Kokonaisuus on varsin toimiva, ja mittakaavaltaan jotensakin ihmisläheinen - mutta jostain syystä kaupunginmuseon ostari-inventaariossa se on sijoitettu alimpaan 3-luokkaan arkkitehtuurisilta arvoiltaan "ei-merkkitävänä".
Keskusaukion luonne syntyy myös pitkälti
Heikki Häiväojan valkoiseksi maalatusta 12-metrisestä abstraktista betoniveistoksesta
Yhteistyö, joka tällä hetkellä on kylläkin huipustaan kipeästi maalauksen tarpeessa. Veistos valmistui samaan aikaan ostarin kanssa, ja se valettiin samassa tehtaassa kuin ostarin rakennuselementitkin. Veistos nousi alunperin vesialtaasta, jolloin heijastus antoi sille vielä uuden ulottuvuuden. Allas on kuitenkin nykyään täytetty, ja siinä on istutuksia.


Kontulan ostari on niin laaja ja hyvin toimiva, että minun ei kannata tässä ryhtyä erittelemään sen palveluita: sieltä löytyy ruokakauppoja, pankkeja, apteekkeja, erikoisliikkeitä, kampaamoita, R-kioski, Alko yms. Erikoisliikkeistä eniten silmääni kiinnitti huomiota Antikvaarinen kirjakauppa J. Heinlahti. Hyvävalikoimainen ja hyvin järjestetty divari voittaa mennen tullen sarjan "Helsingin ostoskeskusten paras antikvariaatti".

Ravintolaturistillekin Kontulan ostari toi helpotuksen. Olin niin monena päivänä syönyt jo pizzaa tai kebabia, että kiinalainen ravintola Wing Wah oli huojentava näky. Sitä paitsi lounastarjouksena syömäni annos "naudanlihaa yu xing", joka maksoi 6,50, oli vallan mainio - itse asiassa parempi kuin moni keskustassa kokeilemani vastaava. Siistissä ja isossa ravintolassa on erikseen myös savuton puoli. Uskallan suositella sinne ihan varta vasten matkaa. Toki kebabia ja pizzaa oli tarjolla peräti kahdessa paikassa: El Hallal sekä Kontulan pizza & kebab, ja heikkohermoinen voi aina tyytyä erääseen yhdysvaltalaiseen "perheravintolaan" tai sitten sen kotimaiseen versioon nimeltä Kontulan katukeittiö. Uudella puolella ruokaravintoloita oli toki lisääkin.

Jälkiruoaksi testasin toki kaljapaikat, ja niitäkin on vanhalla puolella peräti kolme. Seurusteluravintola Wanha Rouva on siistein, mutta eivät sielläkään oikein rouvat päiväkahvejaan nauti. Suurin volyymi oli miesseurueella, joka muisteli armeija-aikojaan. Mainittakoon, että jumalat tuntuvat suojelevan projektiani: voitin Jokeri Pokerista jälleen rahaa, ja sain 9 euron voitollani syötyä taas lounaan.
Slummailijalle on tarjolla myös taivas. Pub 94 menee niin lähelle maailmanloppua kuin helsinkiläiskapakka vain voi mennä. Piskuista kapakkaa, jonka aamun happy hour tarjoaa bissseä hintaan 1,50, hallitsee biljardipöytä. Asiakaskunta on kaiken nähnyttä, ja ainoa korviini soimaan jäänyt kommentti oli erään riitelevän pariskunnan naisosapuolelta: "Vittu, sä et saa kuin hirven persettä!"

Merikarhu Pubin olutkin maksoi 2,20, ja tunnelma oli vähän rokahtavampi vaikkakin vähän kulahtanut. Levyautomaatti soi lujaa, mutta tatuoitu baarimikko vaikutti varsin sympaattiselta.

Oli hauska istuskella ikkunatiskin äärellä ja tarkastella keskuksen vilinää. Päivä ostoskeskuksessa oli onnistunut.

***