Vuosaaren pohjoinen ostoskeskus

Vuosaaren pohjoinen ostoskeskus (Mustalahdentie 4) on ainoa jäljelle jäänyt Vuosaaren kolmesta vanhasta ostarista. Lauri Silvennoisen suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1965. Alue on jäänyt muuten kuhisevan Vuosaaren varjoon, ja siksi siellä onkin jotenkin hauska lintukotomainen tunnelma; on kuin olisi siirtynyt 1960-luvulle. Pienessä ostarissa on erikseen toisessa kerroksessa pienempi toimisto-osa, jossa voi nykyään voi hoitaa lakiasioita tai hampaitaan. Ostari näyttäisi sinnittelevän juuri ja juuri pinnalla, ja jotenkin sille toivoisi hyvää tulevaisuutta, mutta alueelle suunnitteilla oleva kaavamuutos saattaa "nykyaikaistaa" alueen hengen pilalle.

Ostarilla on pieni istutuksilla varustettu keskeisaukio, jonka takana oleva käytävä halkaisee rakennuksen kahtia. Kaupunginmuseon ostari-inventaariossa se on sijoitettu arvokkaimpaan 1-luokkaan, mikä epäilemättä johtuu Silvennoisen suunnitteleman asuinalueen ja ostarin selkeästä ja hyvin säilyneestä yhteenkuuluvuudesta. Ostaria onkin esitetty suojeltavaksi. Lähistöllä oleva harvaan rakennettu 1960-luvun asutus ja puuistutukset luovat tietyllä tavalla intiimin tunnelman:

Ostarilla toimii nykyään iso S-market, totopisteellinen R-kioski, pankkiautomaatti, parturi-kampaamo Salon Pinky, Helsingin lähiöprojektin käynnistämä varsin vireän tuntuinen Vuosaaren lähiöasema sekä kolme kapakkaa. Yksi liikehuoneisto on tyhjillään.

Retkeilijä pääsee ostarille keskustasta parhaiten metrolla, josta vaihdetaan bussiin 90. Bussin päättäri on ostarin edustalla olevan Kangaslammen rannalla. Kävelymatkaa kertyy parisensataa metriä.


Kapakkakierroksen aloitin Pub Cheersistä. Ostarin hyvinvoinnista kertoo kai sekin, että oluesta joutui maksamaan 3,70. Raskaansarjan nyrkkeilijän habituksella varustettu tumma, asiallinen ja hyväntuulinen baarimikko tuntui pitävän väkeä hyvin hallinnassaan, vaikkakin melutaso oli välillä varsin korkea. Asiakaskunta oli iäkkäänpuoleista ja paljon nähnyttä, mutta sisään pelmahti myös nuorisoryhmä pelaamaan kasipalloa. Kuuntelin jukeboxista Hectoria ja katselin jättiscreeniltä, kuinka jompikumpi ruotsalaisista Kallurin sisaruksista voitti jossakin sisäratahallissa järjestetyn 60 m kilpailun:

Pub Cheersin jälkeen oli vuorossa Hangout 10, jossa olut maksoi 10 senttiä vähemmän ja jossa soi edelleen Hector; jonkun muun levyttämä Lumi teki enkelin eteiseen kuulosti Kari Tapiolta - varma en esittäjästä ole. Asiakaskunta oli rauhallisempaa ja ehkä vähän iäkkäämpää - viereisessä pöydässä pari ahtaajaa vaihtoi kokemuksia yhteisistä tuttavistaan.

Isossa ja siistissä pubissa oli tarjolla myös seisova lounas (joka päivä 7,60), mutta kassler ei jotenkin houkutellut, ja niinpä pelasin taas pitkästä aikaa Jokeri Pokeria. Voittoa tuli tasan 10 euroa, ja sen päätin sijoittaa kasslerin sijaan Vuosaaren Kebab & Pizzaan. Pizza nimeltä "Tulinen Anatolia" oli iso ja runsas, erittäin tulinen ja kaikin puolin maukas. En jaksanut edes syödä ihan kaikkea:

Ostarin viereisessä pienessä metsikössä on omituinen rakennelma. Kyseessä on kaupungin vuonna 1997 rakentama ns. ulkobaari, jossa "humput" - niin kuin pojaltani 1990-luvulla opin - saivat viettää aikaansa. Katetun oleskelutilan tuikkasi tuleen joku tuhopolttaja vuonna 2004, mutta ulkopöytä, rahit,wc ja roskalaatikko ovat vielä jäljellä. Ja oli siinä juotu tuoreeltaan kaljaakin, sillä pulloja oli vielä palauttamatta.

Ostarin edusta kertoo sitten toisenlaisesta todellisuudesta. Parkkipaikan vieressä on iso ja viihtyisä lasten leikkipuisto ja sen vieressä pieni Kangaslampi, jossa voi harrastaa myös retkeilyä julkisen taiteen pariin. Lammen rantapuistikossa on neljä Olli Salon veistämää arvoituksellista kivijärkälettä, joissa on erilaisia propelli- ja putkikuvioita; aiheistaan huolimatta ne ovat kuin vanhoja rituaaleissa käytettyjä kiviä. Kahdesta kaksiosaisesta teoksesta koostuvan vestoksen nimet ovat Putkisto I-II ja Propelli I-II.

Retki pohjoiseen Vuosaareen on siis varsin monipuolinen ja kokemisen arvoinen.

***