perjantai 9. helmikuuta 2007

Puotinharjun ostoskeskus Puhos


Aivan jättimäisen Itäkeskuksen kupeella sinnittelevä Puotinharjun ostoskeskus (Kastelholmantie 2) on Helsingin vanhoista ostareista ainoa, jolla on erisnimi: Puhos. Alunperin puhoksestakin piti tulla yleisnimi, nimittäin yleisnimi ostareille. Uudessa Suomessa järjestettiin vuonna 1961 kilpailu, jossa etsittiin uutta nimeä ostoskeskukselle. Kustaa Vilkuna ehdotti sanaa 'puhto', joka on taloryhmää tarkoittava pohjalainen murresana; tästä johdettiin 'puhos'. Sana yrittettiinkin saada käyttöön, ja olen jostain lukenut esimerkiksi "Roihuvuoren puhoksesta", mutta lopulta se ei ottanut tuulta vaan hävisi sanavarastostamme.

Puotinharjun ostarin suunnitteli Erkki Karvinen, ja se valmistui vuonna 1965. Valmistuessaan se oli maamme suurin ostoskeskus. Kaksikerroksinen viuhkamainen vanha osa on edelleenkin melko vaikuttava pyöreine sisäpihoineen, mutta kokonaisuus on vuosien mittaan muuttunut vain huonompaan suuntaan. Etupihalla ollut allas suihkulähteineen on hävitetty ja rakennuskompleksia on jatkettu 1980-luvulla kahteen kertaan, jolloin rakennuksen ominaislaatu on pahasti kärsinyt. Vanhan puolen sisäpihalla on kuitenkin turistinkin mahdollista fiilistellä menneiden aikojen kaipuussa, ja olenkin sitä mieltä, että Puhos on Helsingin vanhoista ostareista yksi hienoimmista.

Puhos on kyennyt jatkamaan elämäänsä Itäkeskuksen kauppakeskuksesta huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta. Samalla on kuitenkin syntynyt omituinen kahtiajakoisuus: vanha puoli on kuin kuoleva ostari, jossa on tyhjiä liikehuoneistoja, kapakoita, hautaustoimistoja ja mahdollisuus harrastaa bingoa, kun taas uutta puolta dominoi S-market ja monia muita nykykulutukseen liittyviä firmoja. En jaksakaan ryhtyä luetteloimaan kaikkea toimintaa vaan poimin jotain retkeilijälle sopivaa.

Puhokseen pääsee parhaiten keskustasta metrolla. Itäkeskuksen asemalta noustaan kadun yli Stoaan, ja sillalta Puhos jo näkyy. Matkaa on muutama sata metriä.



Vanhalla puolella voi tehdä löytöjä Fidan lähetystorilta; tarjontaa on aina isoista huonekaluista vaatteisin, kirjoihin ja pikkurihkamaan. Jos taas on kiinnostunut vähän laadukkaammasta nykyelektroniikasta ja kodinkoneista, voi mennä uudelle puolelle Cash-Storeen, jossa käytetyillä sähkövempaimilla on myös takuu.

Vanhalla puolella voi harrastaa kahdessakin paikassa thai-hierontaa, jos sellaiseen on taipumusta, ja itämaisia elintarvikkeita on myös tarjolla kahdessa paikassa. Tästä en kylläkään ole ihan varma, sillä kun menin Hodar Oriental Shopiin sisälle, olivat paikalla olleet viisi afrikkalaistaustaista miestä aivan yhtä hämmentyneitä kuin minä. Hyllyillä oli varsin vähän tavaraa, ei mitään hintalappuja ja halal-lihan pakastealtaat huusivat tyhjyyttään. Minulta kysyttiin mitä haluan ja kun sanoin vain katselevani, antoivat he minun katsella rauhassa ja jatkoivat touhujaan - yksi soitti halpaa kaukopuhelua jonnekin kauas. Paikka vaikutti pikemminkin maahanmuuttajajärjestön toimintapisteeltä. Toiseen paikkaan en sitten enää kehdannutkaan yrittää sisälle - niin samanlaiselta sekin vaikutti. Niinpä vaihdoin viihteelle ja aloitin tutustumisen Puhoksen kapakkaelämään. Vanhalla puolella on kaksi kaljakapakkaa. Isompi Puotinkrouvi oli varsin sympaattinen, tarjolla on biljardia, dartsia ja karaokea sekä 3 euron olutta:

Pienempi Ratapub, joka kantaa vielä Sam's Music Pubin kylttejä, oli vähän nuhjuisempi, mutta baarimikkona toiminut viehättävä nuorempi nainen oli varsin mukava, ja niinpä 5 euron tappio Jokeri Pokeriin ei tuntunutkaan niin pahalta. Päivän ensimmäisen oluen olisi saanut ennen yhtätoista 1,50 eurolla, mutta olin myöhässä:

Kolmas paikka on uuden puolen Olut Pankki - lieneekö pankin vanhat tilat? - ja siellä meno oli jo vilkkaampaa. Paikka oli jo puolilta päivin täynnä parlamentaarikkoja, ja savun sekä puheenörinän täyttämä kapakka oli selvästi aito ostarikapakka - verkosta spottasin myöhemmin vielä yllättäen tiedon, että kyseessä pitäisi olla Itä-Helsingin transujen kantapaikka. Tarjolla olisi ollut myös hyvä 2 euron snapsivalikoima:


Sitten olikin jo nälkä. Puotinkrouvissa olisi ollut tarjolla lammascurrya, mutta ajattelin, että mikrossa lämmitetty pakastemössö ei kuitenkaan olisi hyvää, joten suunnistin Pizza Hutiin. En periaatteessa harrasta ketjuravintoloita, mutta mieleeni tulvahtivat muistot 1980-luvulta, jolloin uusi Pizza Hutin pannupizza tuntui jotenkin erikoisen hyvältä, ja niinpä päätin ottaa lounasbuffetin kolmine pizzalajeineen. Alkuruoaksi söin kevätsipulikeittoa ja läjän salaattia:

Laskun toisella puolella oli kysely, jossa pyydettiin kertomaan käynnistäni. No, minäpä kerron. Taitaa mennä toiset kaksikymmentä vuotta ennen kuin taas käyn Pizza Hutissa. Tyhjässä ravintolassa pöytiin ohjaava hovi oli kuin autokauppias, salaattipöytä oli tylsä, pullamössöiset ja mauttomat pizza-slicet haaleita, ja sitä peperonia, jota oikeasti halusin, tuli tarjolle vasta sitten, kun olin jo syönyt niin etten jaksanut enää. Tunsin itseni vielä kaiken lisäksi petturiksi - nyt kaduttaa, etten syönyt Puotinkrouvin lammascurryä hintaan 4,80.

***

2 kommenttia:

Semi kirjoitti...

Hei minua kiinostaa yksi tila itäkeskuksen puhoksessa siellä missä oli fidus ja nyt tila on vapaa. Lähetä minulle yhteistietoja mistä voin puhua asiasta enemmäm

Puhnum:0407631018
Sahit380@gmail.com

Anonyymi kirjoitti...

Kari Linna imee veijo Tapio aution kyrpää